keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kukas se täällä

Hei ghouls ja mansters!


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Niin niin paljon uutisia

Hei ghouls ja mansters!

Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiamme jo useamman vuoden muistavat että vuoden suurin tapahtuma on San Diego Comic Con eli SDCC. Se on tänä vuonna hieman normaalia aiemmin eli (8) 9- 12 heinäkuuta. Se on siis melko pian Siellä esitellään uutuuksia ja myydään SDCC exclusiveja. Tapaan myös kuuluu, että silloin vuotaa vaikka mitä tietoa uutuuksista. Nyt ollaan siis jo vähän jännityksissä, mitä on luvassa.








 Budget

Alla Fright- Mares wave 2














Pakko lähteä töihin etc, palaan asiaan!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Hyvästi lapsuuden ystäville

Muutama viikko sitten sunnuntaina minulla oli ihan hirveä päivä. Menin siivoamaan lapsuuden kotini kellarista tavaroitani. Suunnitelmana oli käydä vanhat kirjani ja leluni läpi. Tiesin kyllä, että kellarissamme oli erikoinen mustalimamönjä vallannut yhden nurkan ja tuhonnut tavarat tieltään. Yksi kirjahyllykin oli esimerkiksi mädäntynyt täysin, ja katkennut mönjän vuoksi.

En ollut kuitenkaan ajatellut, että nekin johon mönjä ei ollut koskenut, oli niin pahassa kunnossa.

Lelulaatikkojani kellarissa oli arviolta noin seitsemän. Osassa oli pelkästään pehmoeläimiä ja osassa kovia muovieläimiä, trolleja, nukkeja yms. Todennäköisesti niitä löytyy jostain vielä lisää, sillä My Little Ponyt eivät tulleet vielä vastaan. En uskalla ajatellakaan missä kunnossa ne ovat.

Ensin löysin jätesäkin, jossa rakkaimmat pehmoleluni olivat. Jätesäkissä oli valtavat reiät. En ihan kauheasti halua arvuutella mitä sille on mahdollisesti tapahtunut. Toivottavasti mielummin hiiri kuin rotta esimerkiksi. Suurimmasta osasta näistä pehmoeläimistä oli sisukset niin pahasti ulkona, etten ihan jokaista pehmoeläintä edes tunnistanut. Se oli niin väkivaltaisen näköistä.

Loputkin pehmoeläimet olivat kärsineet paljon. Osa oli jopa ihan märkiä. Osan ympärillä oli kauhea määrä kuolleita ötököitä. Tulen näkemään tästä vielä kamalia painajaisia. Onneksi minulla oli työhanskat käsissä kun yhden kerralla heitin menemään parhaimmat lapsuuteni muistot mukanaan. 

Olen aina suhtautunut hyvin intohimoisesti leluihin. Ymmärrätte sen varmaan. Ne olivat minulle hyvin rakkaat, suorastaan ystäviäni. Vaikka minulla on aina ollut kavereita ihan tarpeeksi, olen silti hyvin huomionkipeä. Olen kanavoinut tunteitani paljon erityisesti pehmoeläinten kautta.  


Kovia muovieläimiä minulla oli valtava valtava laatikollinen. Osa niistäkin oli enää puolikkaita. En tajua, mikä voi tuhota muovia niin. Osa oli hyvin kuluneita ja likaisia. Ne myös vähän ällöttivät minua, kun ajattelin mitä niille kellarissa olikaan tapahtunut. Aika on kullannut muistot, ja ymmärsin kyllä, ettei ne minun leikkien jäljiltä ollut enää siinä kunnossa, että ne olisi kannattanut säästää jälkipolville. Toivon vain, että ne oltaisiin jo hävitetty vuosia sitten. Onneksi enemmän keräilymielessä hankkimani kissalelut yms. rakkaimmat eläinlelut eivät olleet niissä laatikoissa, vaan turvassa asunnossani. Trollit ovat myös säästyneet kauhealta kohtalolta.


En tiedä kiinnostaako ketään, mutta muistelen surutyökseni tässä joitain lelujani. Minulla kun ei ole näistä lapsuuden rakkaimmistani enää muutakaan jäljellä. Voitte myös hypätä postauksen loppuun, johon olen koonnut, mitä tästä olen oppinut. 


Minulla oli vaikeuksia oppia ajamaan pyörää ilman apupyöriä. Opin muutaman viikon ennen 7 - vuotissyntymäpäiviäni. Se oli vappupäivä. Äiti halusi ostaa minulle palkinnon, mutta kaupat eivät tietenkään olleet auki. Siksi hän osti minulle R- Kioskista pehmoleluankanpoikasen. Se oli keltainen, pörröinen ja lättänä. Nimesimme sen Vapuksi. Nukuin Vappu kainalossa sen jälkeen joka yö, useamman vuoden kuin ehkä kehtaan myöntää. 

Heppu oli hassu seepra, jonka sain isovanhemmiltani tuliaiseksi. Muistaakseni Pariisista. Hepussa kaikista omituisinta oli pyöreä pallo turvan päällä. Vähän kuin extranenä. Se oli minusta aina aika typerän näköinen. Silti se pääsi Vapun pariksi kunniatehtävään olla aina vierelläni. Erikoisinta kyllä, Vappu ja Heppu olivat arkisimmat ja tylsimmän näköisen pehmoleluni, silti niistä tuli tärkeitä. Toivottavasti ette joudu koskaan samaan tilanteeseen kuin minä, kun heitin Vapun ja Hepun mustaan jätesäkkiin, ja sitten taloyhtiön roskikseen. 

Mira ja Mari olivat raidalliset pienet kissat, jotka ostin omilla taskurahoillani lapsena. Ne maksoivat 50 markkaa kappale. Muistaakseni Mira oli oranssi ja Mari ruskea. Veljeni osti samanlaisen oranssin kissan kuin minä, mutta sen nimi olikin sitten Paukku.....

Koska meidän perheessä oli ennen kaksi ihan oikeaakin kissaa, kissapehmoeläimiäkin kertyi useampi. Karheakarvainen ruskea kissapehmoni ei ollut minusta ihan niin kiva kuin muut, joten nimesin sen Pottereiden mukaan Petuniaksi (Petunia - täti). Kauniimman valkoisen kissan nimesin Penelopeksi (Percyn ex - tyttöystävä). Minulla oli myös istuva ihana kirjava kissa, jonka sain ehkä Lady G:ltä lahjaksi. Muistaakseni. Sitä jään kaipaamaan, se oli niin kaunis.

Kun sain hammasraudat pois viidennellä luokalla, sain kaksi samanlaista kissaa, koska äitini ja minä emme osanneet valita väriä. Toinen oli musta ja toinen harmaa. Niiden turkit olivat ihanan pehmoisia. Minulla ja Lady G:llä oli niiden kanssa ihan oma pilaleikki. Kultaisia muistoja.

Pottereiden vuoksi innostuin tietysti myös pöllöistä. Minulla oli jo ihan pienenä lapsena ruskea pöllö, jonka nimesin uudelleen Erroliksi. Uusi pullea ja hieno pöllö oli tietysti Hermes. Pieni pöllö, jonka otin ikuiseen lainaan veljeltäni, oli sitten Posityyhtynen. Hedwig minulla on onneksi yhä.


Minulla ja veljelläni oli apinavaihe. Meillä oli suuri määrä apinaleluja. Meillä oli pari Peppi Pitkätossun Herra Tossavaista, ja sellaisia, joiden käsissä oli tarranauhat, että ne pystyi luittamaan roikkumaan oman kaulan ympäri. Ja minulla oli myös Little Monkey Lost, joka oli hitti muutaman vuoden ajan.


Suomenkielisessä mainoksessa taidettiin laulaa Little Monskey Lost, suoraan viidakost!

Hittileluja olivat myös potkupuvussa olevat pitkäraajaiset eläinvauvat, joilla roikkui rätti kädessä kiinni. Niillä oli löperöt plvet, joten ne aina tekivät kuperkeikkoja. Ehkä tv - mainoksessakin, en tiedä miksi muuten kaikki leikkivät niin. En enää muista, mikä niiden sarjan nimi oli.

Minulla ei ollut Furbya, muuta kuin Mc Donaldsista saatu. Sen sijaan minulla oli harmaa Chilla Chilla. 


Minulla oli harmaa kissa, jolla oli samanlaiset silmät kuin noilla Chilla Chilloilla. Ne olivat sellaista sarjaa, jossa tuli lääkärinvälineitä mukana. Nämä kissat ja koirat olivat eläinlääkäriä vailla. 

Pound Puppies ja Pound Purries olivat ehdottomasti suosikkini. Minulla oli samaa sarjaa myös possuperhe ja muovikoiria. Ensimmäiseni oli kolmen kissan setti, jossa oli valkoinen, harmaa ja ruskea kissa. Harmaa oli suosikkini, koska sen silmäluomet olivat vaaleanpunaiset. Se kerran tippui vessanpönttöönkin. Itse asiassa melko monet pehmolelut syystä tai toisesta putosivat vessanpönttöön.

Jos minulla olisi muistona edes yksi Pound Purries kisu, olisin paljon paljon onnellisempi. Edes vain yksi pieni.






Todennäköisesti kirjoittelen nostalgiasuruissani jotain lisää myöhemmin. Nyt en pysty enempään. En haluaisi säästää enää niin paljon leluja, kuin mitä kellarissa niitä jämiä löytyi, mutta nyt ei varsinaisesti ole mitään sellaisia, jotka olisivat muistona lapsuudestani.


Opetukset:
- Jos lelu on rikki, likainen etkä halua säästää sitä tunnesyistä, kannattaa se heittää pois mahdollisimman pian. Sen hävittäminen traumatisoi myöhemminkin

- Jos haluat säästää tunnesyistä rakkaimmat lelusi: Pakkaa ne tiiviisti ja säilytä kuivassa ja mielummin huoneilmassa, kuin kylmässä, kostessa kellarissa. Kosteus, home, ötökät ja hiiret täytyy pitää erossa näistä rakkaista muistoista

- Harkitse hyvin vakavasti kuinka paljon pehmoeläimiä tai muita leluja tarvitsee ostaa. Keräily on tietysti asia erikseen, mutta tuntuu kamalalta heittää kerralla sellainen määrä leluja pois, ja miettiä kuinka paljon vanhempani ja isovanhempani ovat niistä maksaneet. Erityisesti kun kovat muovilelut oli tarkoitus säästää vielä sitä varten, että joku niillä vielä leikkisi.

Seuraavaksi jouduin hävittämään pois noin 15 laatikollista vanhoja lastenkirjojani.

Minulla on enää kolme pehmolelua jäljellä, Hedwig -pöllö, sininen Nalle Toothfairylta ja LadyGoblinilta ja violetti kettu, jonka poikaystäväni osti minulle Linnanmäeltä ensimmäisenä seurusteluvuotenamme. Kellarista pelastetut lelut mahtuvat yhteen melko pieneen muovilaatikkoon. Ne olivat pääasiallisesti kovia muovieläimiä ja muutama Trolli. Tuntuu erikoisen tyhjältä. Ei enää kotia, ei leluja, ei kirjoja. Jos jotain minun lapsuudesta voi sanoa, siihen on ehdottomasti kuulunut jopa liiaksikin leluja ja kirjoja. Tuntuu, että jotain olennaista minusta puuttuu.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Wheelin werecats, kissakaksoset jälleen

Hei ghouls ja mansters!

Werecat twins 2-packeja ei selvästi voi koskaan olla tarpeeksi. Nuo kypärät ovat aivan liian suloisia!


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Haunted Vandala

Hei ghouls ja mansters!

Minun ainoa Haunted nukkeni Vandala Doubloons on merirosvokummitus. Haunted elokuvassa Vandalalla on mukanaan hänen lemmikkimustekalansa Aye!

Olen aina ollut kiinnostunut merirosvoista, joten en voinut vastustaa tätä ollenkaan.












Merirosvoja muualla

Kapteeni Koukku on todellinen klassikko ( Once upon a time, Peter Pan vuodelta 2003 ja Peter Pan Disneyn piirrosklassikko).


Rakkain minulle on Pirates of the Caribbean ja tietysti Captain Jack Sparrow


Aarreplaneetta ja Sinbad ovat tavallaan myös merirosvoelokuvia.



Vandalan kasvot ovat melko erikoiset. Iho on niin läpikuultava, että huulet tuntuvat melkein liian maalatuilta siihen tyyliin. Silmien pinkki ja violetti näyttää myös todella epäinhimilliseltä. Sopii tietysti kummitukselle, mutta on ehkä vähän uhkaavan näköinen väriyhdistelmä.


Asu on todella näyttävä. On harsoa, on printtiä, on raitaa, on kahleita, panssaria ja vaikka mitä.

Merellisen kalaisat yksityiskohdat sopivat hyvin Vandalalle. Esimerkiksi koukkukorvakorut ovat hauskat.


Mekossa on trikoohelma ja tyllihelma. Trikookankaan printti on kaunis. Siinä on vaikka mitä merirosvon elämään liittyviä kuvia. Värit ovat minusta myös todella kauniit.


Suosikkijuttuni nukessa on irrotettava tekojalka. Mitäköhän Vandalan jalalle on tapahtunut? Olen ollut laiska, enkä ole hirveästi jaksanut lukea nukkejen päiväkirjoja netissä. Vinkatkaa, jos tiedätte jotain mehevää.

Puujalan hienoin yksityiskohta on takana oleva naisen muotoinen keulakuva, kuten vanhoissa kunnon merirosvolaivoissa. Keulakuvissa on jotain todella kiehtovaa. Niihin voi liittyä vaikka mitä tarinoita. Tulee mieleen esimerkiksi Garth Nixin romaani Sabriel.


Vandalan yksi näyttävimmistä asusteista on merirosvon hattu. Vandala on selvästi kapteenin tytär, koska eihän tavallisella rivimiehellä voisi olla noin upeaa hattua. Sulkakoristeeseen yhdistyy haaksirikkoutunut laiva, simpukka, kalanruoto ja irvistävä meritähti.


Kenkä on mitä mahtavin! Läpinäkyvän kahlekengän korossa on aarrearkku. Mistäköhän tälläisiä saisi ostaa koossa 37?


Käsilaukku on ankkurin muotoinen. Kantokahvana siinä on kahleet. Merirosvoskulette yksityiskohtana, kuten MH tyyliin kuuluu.




Haunted - sarjan nukeilla on hassut ständit. Minusta ne ehkä keikkuu enemmän, kuin tavalliset. Hienoltahan ne silti näyttävät. Kahleet symboloivat kummituksilla yleensä rangaistusta pahoista teoista. Erityisesti Haunted elokuvan pahiksen kahleista puhutaan. Kiinnostaisi vain, miksi Spectrakin kantaa kahleita. Spectran menneisyydestä tiedetään liian vähän!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Freak du Chic Twyla ja Clawdeen sekä I heart Fashion Iris

Hei ghouls ja mansters!

Terveisiä Pariisista! Olin vähän reissussa viime viikolla. Pariisin nukke tarjonnasta sen verran, että ehdin käydä vain Le BHV Marais - tavaratalon leluosastolla. Monstereista siellä oli oikeastaan kaikki samoja kuin Suomessa. Hinnatkin olivat aika samoja. Ever After High nukeista siellä oli basicien lisäksi ainakin Spring Unsprung nukkeja. Eli sinne ainakin tulee kaikki uutuudet (toisin kuin tänne). Galleries Lafayettestä en löytänyt kumpiakaan vaikka löysin Barbiet ja Mattelin Disney - tuotteet. Siellä oli kyllä remontti kesken, niin ehkä ne oli vaan siirretty johonkin, josta en niitä bongannut.


Freak du Chic Twyla ja Clawdeen




 Source: Taobao

I <3 Fashion Iris




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...